Tulevaisuusmatkailua trendikartalla 2009

 

Trend Blend 2009+

Mitä pitäisi päätellä siitä, että vuoden 2009 tulevaisuustrendit esitetään monilonkeroisena vesipetona (PDF) eikä enää metrokarttoina kuten vuosien 2007 ja 2008 trendikartat?

Kuvastaako kartan piirto merihirviön muotoon sitä, että useimmat päätrendeistä ovat  uhkaavia tai vähintäänkin epämiellyttäviä? Vuoden 2009 ydintrendeiksi nimittäin nostetaan epävarmuus, ikääntyminen, ilmastokriisi, velka, globaalit verkostot, voimasiirtymä itään, haavoittuvuus, ahdistuneisuus, GRIN-teknologia, kestävä kehitys ja digitaalisuus.

Yhteisiä päätrendejä edellisten vuosien kanssa nähdäkseni ovat ikääntyminen, ahdistuneisuus ja digitaalisuus. Tosin noissa aikaisempien vuosien kartoissa päätrendit eivät ole ihan samalla tavalla korostetusti esillä kuin uudessa merihirviöversiossa.

Muut ilmiöt ymmärsin ja allekirjoitinkin ensivilkaisulla, mutta GRIN-teknologia piti Googlettaa, ja mielenkiintoista kyllä, tulosjoukon ensimmäiseksi pomppasi Wikipediasta poistettujen artikkelien koontipaikka Deletionpedia. GRIN-teknologia ei poistopäätöksen mukaan ole oikea termi, koska se vain löyhästi yhdistää geeni-, robotti-, informaatio- ja nanoteknologiat. Jaahas. Pitänee seurata trendikartan suhteen myös sitä, onnistuuko GRIN vakiinnuttamaan paikkansa käsitteistössämme vuoden 2009 aikana tai myöhemmin.

Ilmastokriisiä kartanlaatijat pitävät mahdollisena liioiteltuna floppina (red herring), mutta silti haluaisin omalle kartalleni nostaa GRIN-teknologian rinnalle “green technologyn” eli ympäristöteknologian, vaikka siitä tullee trendi vasta 2010 tai myöhemmin, kunhan esim. hybridiautoja on oikeasti eli yleisesti saatavilla. Autokuume minullako? Ehkä sitten vuonna 2010…

Oman karttani keskiössä näen tosi mielelläni digitaaliset aineistot ja jakelutavat, joiden haasteiden parissa saan puuhata myös työelämässä. Digitaalisuus-lonkeron osasina kartalle piirtyvät mm. infoähky, tarinankerronta, online-videot, lyhyet esitysmuodot, hipaisu/pintaraapaisu (tai ehkä “kermankuorinta” eli vain osa sisällöistä nousee esiin), Facebook-väsymys, pakeneminen kohti laatusisältöjä, vakavuus, e-kirjat, fantasia ja todellisuuspako sekä digitaaliset dieetit (lienee sama kuin Kai Halttusen lanseeraama informaatioaskeesi).

Vaikka tuossa digitaalisuus-lonkerossakin on monta hankalaa haastetta, aion edelleen uskoa laadukkaisiin digitaalisiin sisältöihin, jotka elävät monimuotoista, muuntuvaa ja pitkää elämää globaaleissa verkoissa. 

 

---

 

Kirjoituksen inspiraatio ja lähde: Future Exploration Network Blog - Our trend map for 2009: The vital Trends, Risks, and Red Herrings you must know, johon ensin törmäsin täällä: Trend Blend 2009: A Map of Time and Tide.

Sosiaalista mediaa

Otsikon sanapari on jotenkin vajaa ilmaus yhteistyön tekemisen uusille tatavoille. Kysehän on ihan tavallisesta keskustelusta, vuorovaikutuksesta, kinaamisesta, innovoinnista, jutustelusta, kokoustamisesta tai ihan mistä vaan missä tekijänä on ihminen yhdessä toisen tai toisten ihmisten kanssa. Meille 1960-luvulla syntyneille on tietysti hämmentävää, että näitä asioita voi tehdä verkossa bloggaamalla, mikrobloggaamalla, “äännähtelyillä” (Utterli), Facebookkaamalla, Jaikuttamalla, Twitteröinnillä tai mitä niitä onkaan. Mutta otetaan se lisämahdollisuutena eikä minään pakkona.

Sanoin viime viikolla yhdellä luennolla, että jokainen voi muuttaa vain omia toimintatapojaan eli oma esimerkki on tärkeintä, jos haaveilee, että työyhteisössä viriäisi verkkotyökalujen käyttö. Itse kun on näitä nyt jokusen vuoden kokeillut, on pakko myöntää että  itseäkin pelottaa mihin sitä joutuu  kokeiluissaan. Joutuu vastaanottamaan kommentteja ja varmasti vastustustakin verkossa esittämilleen ideoille, mutta niinhän sitä joutuu ihan tavallisessakin keskustelussa. Ei mitään uutta siis, muuta kuin ne välineet. Itselleni uusimpana Yammer, joka kiinnostaa työpaikan sisäisenä sosiaalisen median näyttämönä. Miten lie tänä syksynä syntynyt Yammer jo Suomessa levinnyt, vai onko juurikaan?

Lähiverkostoitumista

Tänään tulee joukko ex-kollegoja kokousvieraiksi. Totta kai tapaaminen kasvokkain on aina mukavaa ja tehokasta keskustelua, mutta samaan aikaan mietin, miksi heidän verkostonsa kanssa ei tule pidettyä enempää yhteyttä muilla välineillä, joista ei nykyään pulaa ole. Arjen kiire on ehkä paras selitys, mutta on siinä varmaan vähän sitäkin, että omien ajatusten näkyminen jossain verkkomaailmassa on edelleen vähän ujostuttava ilmiö vähän meille kaikille. Mutta silti toivoisin, että mahtavien kollegojen kanssa saisi ajatuksia vaihdettua muulloinkin kuin fyysiseen läsnäoloon perustuvissa kokouksissa.

Tuija sivusi tätä asiaa tuoreessa kirjoituksessaan, joka kannattaa lukea kun miettii omaa nettiolemistaan.

Podcastit ulkoiluseurana ja unikirjojen korvaajina

Nyt tulee podcasteihin hurahtaneen tunnustuksia ja suosituksia. Olen nimittäin ihan hurahtanut niihin ja kuljetan niitä aina mukanani siltä varalta, että päivään mahtuu yksinäinen hetki, jolloin voi pistää napit korviin ja keskittyä kuuntelemaan. Varsinkin silloin kun ajatukset pyörivät vimmaisesti jonkin asian ympärillä, on mahtavaa nollata pää ja kuunnella vaan. Viimemainittu tekniikka toimii etenkin iltaisin, kun on aika pistää pää tyynyyn ja päästää irti omista ajatuksista.

Podcastien huonoin ominaisuus on se, että termille ei ole kunnollista suomennosta. Jos olisi, niiden suosio kasvaisi varmasti nykyistä nopeammin.

Minä pistän usein iPod Shufflen napit korviin kun olen yksin jossain (muualla ku töissä). Esim. vajaan puolen tunnin kävelytyömatka sujuu jopa liian nopeasti, kun juuri ja juuri saa kuunneltua puolikkaan Aristoteleen kantapään tai Markus Kajon, mutta Taustapeilipäivinä sentään Peter Nymanin pyöreän pöydän kokonaan. Ulkomaisista olen viime viikkoina löytänyt BBC:n Digital Planetin ja kanadalaisen CBC:n Sparkin, jotka ovat ammattimaisesti vedettyjä ja ääniteknisesti hyvin toteutettuja verkkomaailman ilmiöihin painottuneita keskusteluohjelmia. Suomenkielisistä niille pärjäävät hyvin Tuhat sanaa ja Sula pinta, joissa myös on inhimillinen näkökulma verkkoelämään. Kirjastomaailman puolelta brittiläinen LISNews on ok, mutta toteutus joskus vähän sekamelskaa ja tekninen laatu vaihtelee.

Suosikkeihin kuuluu myös Naurispaja, jossa on jotakin mahtavan lämminhenkistä ja inhimillistä, vaikka naiset puhuvatkin myös painavaa ympäristöasiaa joka jaksossa. Puhujainkulmaa ja Hessun kahvilaakin joskus kuuntelen, mutta niissä on unisaduksi liian raju (=kovaääninen) meininki, ja kahvilan puolella musaakin joukossa, niin että niiden kuuntelu sopii vain tietoisempiin kuunteluhetkiin. Nääs ku illalla kuunnellessa niistä virkistyy liikaa :-)

Kylmästi vaan vapaapäivänä

Mobile post sent by kativaan using Utterli.  Replies.  mp3

Ne ei ymmärrä meitä, me ei ymmärretä niitä

Jaksan olla toiveikas, että olisimme jo päässeet tästä. Mutta ymmärrän jos joskus väsyttää ja on haettava turvapaikkaa siitä entisestä “ne toiset”-ajattelusta. Joku viisas kerran neuvoi ajattelemaan aina “me” niin huomaa olevansa keskellä samanmielistä porukkaa. “Kyllä me ymmärretään meitä”.

Kativaan äänessä taas

Mobile post sent by kativaan using Utterli.  Replies.  mp3

Tänään äänestetään jatkoon, sisään ja ulos

Annetaanko tänään enemmän lippuääniä vai kännyääniä? Äänestetäänkö useammin ulos talosta, sisään valtuustoon, vai jatkoon laulamaan? Vai voittaako “mitä välii” -porukka?

Aamuhauskaa ja empatiaa

Kun naisihminen kaatuu tasaisella metsäpolulla työmaaparakin vieressä, siitä syntyy a) aamuhauskaa työmiehille ja b) miehiltä empatiaa sille kaatujalle. Onneksi molempia! Ja sitä paitsi ei käynyt kuinkaan, mikä on se paras juttu

Sujuvasti uurnilla, kiitos Posti/Itella!

Sanoin kyllä ääneen virkailijoillekin, mutta toistanpa myös täällä: ennakkoäänestys on ihan mahtava keksintö, varsinkin jos äänestyspisteeseen on pystytty järjestämään niin hyvä miehitys kuin tänään Helsingin pääpostissa oli klo 19. Omatahtinen ennakkoäänestys tuntuu sopivan suomalaisille. Arvaan että aika pian koittaa vaalit, jolloin ennakkoäänestäjiä on enemmän kuin varsinaisena äänestyspäivänä äänestäviä – vai joko se on koittanut?