Otsikon sanapari on jotenkin vajaa ilmaus yhteistyön tekemisen uusille tatavoille. Kysehän on ihan tavallisesta keskustelusta, vuorovaikutuksesta, kinaamisesta, innovoinnista, jutustelusta, kokoustamisesta tai ihan mistä vaan missä tekijänä on ihminen yhdessä toisen tai toisten ihmisten kanssa. Meille 1960-luvulla syntyneille on tietysti hämmentävää, että näitä asioita voi tehdä verkossa bloggaamalla, mikrobloggaamalla, “äännähtelyillä” (Utterli), Facebookkaamalla, Jaikuttamalla, Twitteröinnillä tai mitä niitä onkaan. Mutta otetaan se lisämahdollisuutena eikä minään pakkona.
Sanoin viime viikolla yhdellä luennolla, että jokainen voi muuttaa vain omia toimintatapojaan eli oma esimerkki on tärkeintä, jos haaveilee, että työyhteisössä viriäisi verkkotyökalujen käyttö. Itse kun on näitä nyt jokusen vuoden kokeillut, on pakko myöntää että itseäkin pelottaa mihin sitä joutuu kokeiluissaan. Joutuu vastaanottamaan kommentteja ja varmasti vastustustakin verkossa esittämilleen ideoille, mutta niinhän sitä joutuu ihan tavallisessakin keskustelussa. Ei mitään uutta siis, muuta kuin ne välineet. Itselleni uusimpana Yammer, joka kiinnostaa työpaikan sisäisenä sosiaalisen median näyttämönä. Miten lie tänä syksynä syntynyt Yammer jo Suomessa levinnyt, vai onko juurikaan?
joulukuu 19, 2008 kello '12:08'
On totta, että julkinen keskustelu hirvittää vähän, ainakin meitä 60-luvulla syntyneitä :)
Oma kokemukseni on, että kynnys keskustella verkossa on korkea. Mutta sitten kun sen on ylittänyt, saattaa keskustelun rehellisyys yllättää positiivisesti (sen jälkeen kun on kerännyt itsensä lattialta). Kriittisintä palautetta olen saanut blogin kautta. Jos sama ihminen olisi naamakkain kanssani keskustellut, hän ei taatusti olisi ollut ihan niin rehellisen suora.
joulukuu 19, 2008 kello '23:38'
Moi, avaanpas minäkin keskustelun täällä sun blogissa, kun Päivin blogin kautta tänne löysin. Ei tämä nyt niin mahdottoman helpoa ole 70-luvulla syntyneellekään. Jos se nyt yhtään lohduttaa ;-)
Ehkä ne on vasta 90-luvulla syntyneet,, jotka sitten miettii, että onko sitä keskustelua muuallakin kuin verkossa.
joulukuu 20, 2008 kello '11:31'
Kiitos kommenteista. Ollaan me kuitenkin aika rohkeita, että sentään uskalletaan mukana pyöriä, vaikka nämä verkkomedian keskustelutaidot eivät tulleet syntymälahjana tai edes peruskoulun oppimäärässä. Eläköön me rohkeat oppivat aikuiset! Otetaan vaan rohkeasti niiltä nuoremmilta mallia ja ollaan sit niitä vähän huvittavia tätejä jotka yrittävät pysyä mukana, vaikka ovatkin vähän pihalla. Pitäähän nuorisolle sekin ilo tarjota :-)