Ihmishampurilainen vaalimainoksena, yleistä Suomessa?

Mobile post sent by kativaan using Utterli.  Replies.  mp3

Erinomaisen yksinkertaista

1. “En jaksa kuunnella roskaa” (=varsinaisen asian välttelyä tai kiertelyä)
2. Pitää ottaa esiin vaikeatkin asiat, mutta ystävällisesti
3. Pitää olla jämäkkä, mutta edelleen ystävällinen

Siinä taitaa olla Martti Ahtisaaren rauhan Nobelin eväät tämän aamun TV1:n Ykkösaamu-haastattelun mukaan.

Aika symppis videopätkä Ahtisaarten kotoa eilen, kun tieto tuli presidentin kännyyn (YLE Areena, poistuu 09.11.2008 klo 13:34).

Uuh joku kuuntelee

Edelleen hämmennystä siitä, että puhelin on puheen julkaisuväline. Podcastauksen teknistä julkaisukynnystä ei ole siis enää olemassakaan, koska kaikki osaavat puhua puhelimeen… kun vaan olis sit jotain järjellistä tai edes mielenkiintoista sanottavaa. Ja kääk, suomalaisen podpuheen poppamies Hessu on ilmoittautunut followeriksi… mutta reiluahan se kai, kun itsekin hänen puhcastejaan kuuntelen. Kiitos Hessulle kannustuksesta!

Mobile post sent by kativaan using Utterli.  Replies.  mp3

Onko väärinkäsityksen vastakohta oikeinkäsitys?

Miksi ei tuommoista sanaa ole? Siksikö, että jokaisella on lupa käsittää jokainen asia omalla tavallaan, joka on sitten omasta tai toisten mielestä oikea tai väärä käsitys siitä mitä ikinä sanottiinkaan. Ja siitähän sitä sitten päästään keskustelemaan ja hakemaan jonkinlaista yhteistä käsitystä, joka joskus on helpommin ja joskus vaikeammin löydettävissä. Ai että onko rankka viikko takana – on, jos en ole käsittänyt väärin…

Muutos vai kriisi

Uusinta Naurispajan jaksoa kuunnellessa palasi mieleeni muutama viikko sitten kuulemani terminologinen pohdinta: miksi kielenkäyttöön on vakiintunut ilmastonmuutos, kun kyseessä on oikeammin ilmastokriisi? Tämä ei ole suomalaisen kielenkäytön ongelma, vaan sama ilmiö taitaa olla globaali.

Onko termi syntynyt aikana, jolloin vielä selviteltiin onko ilmastonmuutos hyvästä vai pahasta? Etsittiin kenties keinoja nähdä ilmaston globaali lämpeneminen positiivisena tai jostain näkökulmasta jopa toivottavana muutoksena eikä kriisinä?

Minua siis häiritsee se, että näillä sanavalinnoilla muutos on yhtä kuin kriisi, ja se vie iloa kaikilta muutoksilta, jotka kuitenkin ovat (työ)elämän arkipäivää ja piristys. Ainakin itse suhtaudun  muutoksiin ja kriiseihin aivan erilaisista näkökulmista. Muutosta odotan, aiheutan, järjestän ja edistän, kun taas kriisit pääsääntöisesti yllättävät, lamauttavat ja vaativat nopeampia muutoksia kuin on suunniteltu.

Toivon, että ilmastonmuutoksen kutsuminen ilmastokriisiksi yleistyy tähän tapaan niin että muutosprosessien rasitteena ei aina olisi kriisitunnelma.

Pitkästä aikaa blogimaailman puolella

Pidin pitkän blogipaaston täällä netin puolella, mutta nyt tuntuu taas siltä, että haluan ryhtyä ajattelemaan ääneen tällai puolijulkisesti ja pitkän kaavan mukaan. Sosiaalisen median välineet Facebook ja Jaiku ovat päätyneet arkireppuuni, ja pikkiriikkisen olen testannut myös Utterlia, jonne on tähän päivään mennessä tallentunut vasta pari kokeilevaa äännähdystä (engl. utters). Mutta pakko kai myöntää, että olen liian monisanainen noihin pikaviestimiin, ja siksi tämä vanha tuttu blogitekniikka on syytä elvyttää.

Toki Facebookiin ja Jaikuunkin tekstiä mahtuu, mutta niiden löytäminen jälkikäteen on minusta vähän hankalaa. Blogiympäristön päiväkirjamaisempi ote on ehkä jotenkin turvallisemman ja pitkäaikaissäilytettävämmän tuntuista…

Kaikenlaista vanhaa pohdintaa vuodesta 2004 alkaen löytyy Mótimen puolelta, ja tässä kohtaa on pakko myöntää, etten yhtään muista miksi päädyin aikanaan bloggaamaan juuri Mótimeen – ehkä luin jonkun käytettävyysarvion ja pidin sitä sopivimpana sen aikaisiin tarpeisiini, mitä ikinä lie olleetkaan.